Syrjäytyminen


On keskiviikkoilta ja Nummelan kuplahallin parkkipaikka vilisee ihmisiä sekä autoja. Helppo huomata, että jalkapalloharjoitukset ovat menossa. Eri ikäryhmät tulevat ja menevät, tämä näyttää olevan suosittu harrastusmuoto.

En koskaan oikeastaan ajatellut, että löytäisin itseni jalkapallonkentän laidalta, mutta esikoiseni kova into ja palava halu päästä pelaamaan jalkapalloa, ei antanut minulle muita mahdollisuuksia kuin myöntyä. Olenkin sopinut seuran kanssa, että saamme kokeilla yhden kuukauden verran miltä treenit tuntuvat ja onko jalkapallo harrastuksena niin kivaa, kuin mikä mielikuva siitä on syntynyt.


Kentänlaidalla seistessäni seuraan tiivisti lasten ilmeitä, eleitä sekä valmentajia. Harjoituksissa on tuolloin niin tyttöjä kuin poikia, eri ikäryhmistä. Löytyy kokeneempia pelaajia sekä vielä alkutaipaleella olevia, mutta yksi asia näitä kaikkia lapsia, nuoria ja aikuisia yhdistää, nimittäin yhteisöllisyys. Ilokseni huomaan, että tämä on juuri sitä mitä myös oma lapseni tarvitsee.


Yhteiskunnallinen kahtiajako

Yhteiskunnasamme on vallitsemassa tietynlainen kahtiajako, sillä syrjäytyminen on nostanut merkitystänsä entistä voimakkaammin. Syrjäytymistä tapahtuu yhteiskunnasamme monesta eri näkökulmasta ja monesta eri syystä. Miesten ja poikien syrjäytyminen ja väliinputoaminen on ollut pitkään puheenaiheena myös valtakunnallisella tasolla. Työryhmiä on perustettu, joiden tarkoituksena on pohtia ja ratkoa miten kierre saadaan katkaistua. Meiltä löytyy työttömyyttä, joka luo syrjäytymistä niin inhimillisessä kuin taloudellisessakin mielessä, joiden vaikutukset ulottuvat ei pelkästään itse työttömään, vaan koko hänen ympärillä olevaan ympäristöönsä mm. lapsiin, nuoriin sekä muihin läheisiin. Myös päihteet eri muodoissansa tuovat omat haasteensa ja asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan. On syitä joihin esim.  lapsi ja nuori ei voi vaikuttaa, sillä kukaan ei voi päättää millaiseen perheeseen tai ympäristöön syntyy.

Myös mielenterveysongelmat johtavat syrjäytymiseen. Aihe tuntuu olevan edelleen varsin tabu, mutta tilastot näyttävät kuinka yleistä on mm. masennus ja kuinka moni ihminen jää sairaslomalle tämän vuoksi. Hoitamattomana mielenterveys ongelmat luo myös edellytykset syrjäytymiselle sekä tämä käy todella kalliiksi yhteiskunnalle.


Tartuttava toimeen

Syrjäytyminen on vakava ongelma ja meidän politikkojen tulee tämä ongelma tiedostaa, niin kunnallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Kolmannella sektorilla ja yhdistyksillä on iso merkitys syrjäytymisen pois kitkemisessä sekä ennaltaehkäisevässä työssä. RKP:n presidenttiehdokas käytti YLEN:n vaalitentissä 10.1.2018 oivaa termiä, jota minun on pakko lainata ”Hylkysyrjä – ilmiö”. Torvalds tarkoitti termillä, että meillä on yhteiskunnassa selkeä kahtiajako, nimittäin selviytyjät sekä väliinputoajat. Ilmiö ei ole vain paikallinen, vaan globaali. Myös Trovalds painotti puheessansa, että toimeen on tartuttava nyt ja että meidän poliittisella järjestelmällä on kaikki edellytykset saada käännettyä veneen keula toiseen suuntaan.

Työllisyysastetta on saatava nostettua, sillä tällä on iso vaikutus syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Oli kannustusmalli sitten mikä tahansa, byrokratian lisäämistä en kyllä kannata. Aktiivimalli ajatuksena on sinänsä hyvä, mutta toteutustapa ei ole oikea. Malli ei myöskään kohtele kaikkia tasavertoisesti, jolloin olemme edelleen kiinni syrjäytymisen keskiössä.

Ennaltaehkäisy kaikissa muodoissa on yhteiskunnalle huomattavasti taloudellisesti kannattavampaa kuin asioiden hoitamatta jättäminen. Mistä löydämme tähän lääkkeet? Ensinnäkin tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneita ja ovat valmiita katosmaan eteenpäin tulevaisuuteen. Teemme monesti päätöksiä, joiden vaikutukset monesti nähdään vasta pidemmällä aikavälillä. Olenkin erittäin huolestunut vallitsevasta ilmiöstä, jota nykyinen hallitus tykkää ”harrastaa”, nimittäin erilaiset kokeilut. Kokeillaan erilaisia asioita, vaikka asiantuntijat ehkä varoittelevat, että ei ole järkevää tehdä asioita kuin suunniteltu. Sana ”kokeilu”, ei herätä minussa minkään laista luottamusta. Minut valtaa tunne, että olemme kuin koe-eläimiä, joille kokeillaan yhtä sun toista ja katsotaan miten käy.  Tämä kaikki ”kokeilu” luo mielestäni enemmän haasteita kuin mahdollisuuksia. Tehdessämme uudistuksia on hyvä miettiä useampaan kertaan syy- seuraus vaikutteet ja miten tämä vaikuttaa yhteiskuntaamme pitkällä aikavälillä.

Lasten ja nuorten harrastuksiin tulee panostaa ja olen edelleen sitä mieltä, että harrastetakuu olisi yksi hyvä toimenpide syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Turvataan jokaiselle lapselle ja nuorelle yksi mielekäs harrastus ja mahdollisuus kuulua johonkin ryhmään sekä tuntea ja oppia ymmärtämään yhteisöllisyyden merkitys.  Panostetaan laadukkaaseen opetukseen ja pidetään huolta, että se on ilmaista myös jatkossa. Koulujen välisiä ja paikkakunnallisia eroja tulisi pienentää, jotta kaikilla on yhtä hyvät eväät repussa ja tasa-arvoiset mahdollisuudet jatko-opintoihin. Puhutaan avoimesti mielenterveysongelmista ja haasteista joita meillä yhteiskunnassa on. Tuetaan heikommassa asemassa olevia, tiedostetaan yhdistysten sekä kolmannen sektorin vahvuudet. Kehitetään ja tuetaan yhteistyötä näiden instanssien kanssa.  Pidetään huolta toisistamme nyt ja tulevaisuudessa.

Heidi

Työssäkäyvä uusioperheen äiti, Kunnanvaltuutettu, Vihti

Mamma i nyfamilj, Kommunfullmäktigeledamot i Vichtis

3 katselukertaa

© 2018 Heidi Seppälä

Sivuston toteutus ja ylläpito:

Laura Syrjälä

Viestintätoimisto Topiikki Oy

Sivuston toteutus ja ylläpito:

Laura Syrjälä

Viestintätoimisto Topiikki Oy

Heidin kuvat:

Nina Paloheimo

Ota yhteyttä / Kontakta mig
 +358 50 361 5720
heidi.susanna.seppala@gmail.com
  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon