Suomi tarvitsee lisää yrityksiä, ja yritystoiminnan edistämisen tulee olla yhteinen kansallinen tavoite maamme hyvinvoinnin kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Meidän tulee tukea yrittämistä ja tehdä siitä helpompaa. Tarvitsemme mahdollisuuden paikalliseen sopimiseen. Vähemmän byrokratiaa ja enemmän joustavuutta. Valtio tai kunta eivät saa asettaa esteitä yritystoiminnalle, vaan toimia mahdollistajina. Avainsana onkin juuri ”mahdollistaminen”. Kaikki yritykset ovat erilaisia, eikä niitä voi puristaa samaan muottiin.
Yritykset ovat Suomen taloudelle elintärkeitä, ja ne työllistävät noin 1,4 miljoonaa ihmistä. Yritysten maksamilla veroilla kustannetaan palveluita koko kansalle. Suomessa on lähes 300 000 yritystä, joista useampi kuin yhdeksän kymmenestä on pieniä, alle kymmenen hengen yrityksiä.
Olen keskustellut muutaman mikroyrittäjän kanssa ja kysynyt, mikä yrittämisessä viehättää, ja mitkä toisaalta heidän mielestään ovat sen suurimmat haasteet. Vapaus, luovuus, vastuu omasta työstä ja vapaa-ajasta sekä itsensä kehittäminen olivat vastauksissa useasti toistuvia yrittäjäksi ryhtymisen syitä. Minusta ”rohkeus” sanan kaikissa merkityksissä kuvaa näitä henkilöitä parhaiten. Rohkeutta on – yrittää.
Mikä sitten saa yrittäjiltä risuja? Mikroyrittäjiä huolestuttaa eniten olematon työttömyysturva – kuinka sitten selvitään, jos yrittäjälle tai hänen perheelleen sattuu jotakin? Tiedämme jokainen, että elämä osaa yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Yrittäjän eläkevakuutusjärjestelmä saa yrittäjiltä kritiikkiä. YEL-maksu on lakisääteinen, eikä yrittäjä voi korvata sitä muilla vapaaehtoisilla vakuutuksilla. YEL–työtulo ei ole sidoksissa ansiotuloihin, verotettavaan tuloon eikä liikevaihtoon. Se kuitenkin vaikuttaa suoraan Kelan maksamiin etuksiin, kuten esimerkiksi äitiyspäivärahaan ja sairauspäivärahaan. Jos yrittäjä esimerkiksi haluaisi itsellensä edes kohtuullisen äitiyspäivärahan, tulisi hänen maksaa liki 800 euroa kuukaudessa sen saavuttaakseen. Tämä on haastavaa varsinkin monelle yhden työntekijän yritykselle.
Yksinyrittäjällä on yrityksen visio ja missio, sen lisäksi hänen täytyy myös toteuttaa ne. Kun yrittäjä menestyy, kassakone kilisee, ja kalenterissa on enemmän töitä kuin itse ehtii tehdä. Tämä on varmasti jokaisen yrittäjän unelma, mutta myös niin taloudellinen kuin ihnimillinenkin riski. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on taloudellisesti iso ponnistus. Ennen sitä yrittäjä joutuu todella tarkasti miettimään, että riittävätkö yrityksen tulot kattamaan sekä yrittäjän oman palkan, työntekijän palkan ja muut lakisääteiset sivukustannukset. Sen lisäksi yrityksen pitäisi vielä tuottaa voittoa. Mitä jos henkilökemiat eivät kohtaa palkatun työntekijän kanssa? Haastavia kysymyksiä, joihin yrittäjä saa toki neuvojakin.
Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen täytyy tehdä helpommaksi. Suomi tarvitsee lisää kasvuyrityksiä, ja niiden syntymisen edellytyksenä on se, että yritykset uskaltavat palkata lisää työvoimaa. Oulun yliopiston Mikroyrittäjäkeskuksessa tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että moni mikroyrittäjä on kokenut palkkaamisen niin suureksi riskiksi, että ovat ostaneet tarvitsemiaan työsuorituksia palveluna toiselta yritykseltä, ja näin ollen luoneet työtä yrityksen ulkopuolelle. Vuokratyöntekijöiden käyttö on yleistynyt juuri työvoiman palkkaamiseen liittyvien riskien minimoimiseksi.
Onko YEL–maksu vanhanaikainen ja liian kankea järjestelmä, joka ei kohtele yrittäjiä oikeudenmukaisesti? Ovatko pienten yritysten toimintaedellytykset kehnot, ja onko meillä edelleen liikaa byrokratiaa? Tarvitsemme työelämään sellaisia muutoksia, joilla luomme lisää yrittämisen mahdollisuuksia.
Haluan kertoa kuinka paljon arvostan teitä yrittäjiä. Ihailen teidän sitkeyttänne ja rohkeuttanne tavoitella unelmaanne!