Presidentinvaalit 2018 ovat nyt ohi ja puolueet alkavat valmistautua täyttä häkää seuraaviin vaaleihin. Sunnuntaipäivä meni omalta osaltani toimiessa vaalilautakunnan jäsenenä, enkä osallistunut oman puolueeni ehdokkaan vaalivalvojaisiin. Vaalilautakunnan jäsenen tehtävä oli mieluinen myös siinä mielessä, että huomasin ilahduksekseni monen nuoren ensikertalaisen löytäneen tiensä vaaliuurnille. Mielestäni on erityisen tärkeätä, että nuoret käyttävät äänioikeuttansa. Vain äänioikeuttansa käyttämällä voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Toivoisin, että äänioikeutta pidetään kansalaisvelvollisuutena ja mahdollisimman moni tätä myös käyttäisi. Tämä on juuri niitä demokratian hienoja puolia.
Vaalilappuja laskiessani pohdiskelin myös omaa poliittista uraani sekä puoluetta, jota edustan. Mietin, että haluankin selventää miksi olen juuri RKP:n eli Suomenruotsalaisen kansanpuolueen jäsen. Kuten monesti aikaisemmin olen painottanut, olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja siitä miten ihmisten arkeen voi vaikuttaa, sillä arkeahan tämä elämä on! Miten sitten päädyin RKP:n jäseneksi?
Avaan taustaani hieman enemmän. Olen täysin suomenkielisestä perheestä, jossa kotikieli on aina ollut suomi. Synnyin Uppsalassa, Ruotsissa jossa elin alkuvuoteni. Ennen koulunkäynnin aloittamista muutimme takaisin suomeen. Vanhempani olivat sen verran fiksuja, että laittoivat minut ja veljeni sitten myöhemmin ruotsinkieliseen kouluun. Lukioikään tullessani sain itse valita, haluanko jatkaa opintojani ruotsiksi tai suomeksi. Jatkoin opintoja ruotsinkielisessä lukiossa. Sivistyskieleni on siis ruotsi ja äidinkieli taas suomi. Tämän tosin olen itse muuttanut jälkikäteen väestörekisteritietoihin. Tavallaan olen ajautunut kaksikieliseksi, josta olen todella kiitollinen vanhemmilleni, jotka tekivät rohkean päätöksen ja laittoivat minut ruotsinkieliseen kouluun. Olihan minulla jo toki ruotsinkieli jotenkuten hallussa kun muutimme suomeen. Olimme suomenkielinen perhe, joka vain asui ruotsissa. Nyt olen ylpeä siitä, että olen kaksikielinen ja olen tämän vienyt myös eteenpäin perintönä omille lapsilleni.
Puolueen valinta oli minulle loppujen lopuksi aika helppo ja luonnollinen. Aikoinani olin kokoomusnaisissa, mutta en tuntenut siellä ehkä oloani täysin ”kotoisaksi”. RKP on minulle paljon enemmän kuin vain kielipuolue ja tämä on se viesti, mitä haluan itse viedä vahvasti eteenpäin. Olenhan itse elävä esimerkki siitä, että täysin suomenkielisen perheen tytär valitsi juuri Suomenruotsalaisen kansapuolueen omaksi ”kotipesäksi”. En ole kasvanut enkä elänyt suomenruotsalaisessa perheessä, vaan valinnut itse tieni siihen suuntaan.
RKP harjoittaa hyvää ja kestävää politiikkaa ja ennen kaikkea itse vakuutuin puolueen kansainvälisestä otteesta. Monikulttuurisuus on todella iso rikkaus kaikessa sen merkityksessä. Kielten monimuotoisuutta arvostetaan ja sen eteen tehdään töitä. Kielten ja ihmisten vastakkainasettelusta ei koidu muuta kuin pahaa mieltä ja sitä itse en pysty käsittämään missään tilanteessa. Suvaitsevaisuus puolestaan edistää rauhaa sekä yhteiskunnallista hyvinvointia. Puolue pyrkii toden teolla edistämään yrittäjyyttä ja yrittäjiähän suomi tarvitsee. Puolueella on myös moderni ote asioihin, eikä ole vain vanhoihin kaavoihin kangistunut. Puolueen sisällä etistään ja pohditaan ratkaisuja ratkaisukeskeisesti.
Toivon, että tämä oma lyhyt avaus omasta taustastani rohkaisisi myös muita suomenkielisiä oikeasti ja ennakkoluulottomasti tutustumaan RKP puolueeseen ja puolueen vaaliohjelmaan. Myös paikallisella tasolla ottaisin avosylin vastaan uusia jäseniä. Ottaisin mielelläni uusia jäseniä vastaan taustasta, sukupuolesta sekä kielestä riippumatta. Haluankin tähän lainata HBL:n iskulausetta, joka myös palkittiin vuonna 2000 Adprofit – palkinnolla. ”Ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen”.
Mahtavaa maanantaipäivää itse kullekin!
Heidi