Joka vuosi maaliskuun 8:s päivä juhlitaan kansainvälisesti naistenpäivää. Naistenpäivänä monet saattavat jakaa naisille ruusuja, tarjoa kuplivaa ja monesti miehetkin saattavat muistaa konvehtirasioilla tai jollakin muulla herkällä tavalla. Erilaisia tapahtumia järjestetään ympäri maailmaa ja toisissa maissa päivä on myös virallinen vapaapäivä. Facebook uutisvirta on täynnä onnentoivotuksia ja paljon kuvia sydämistä. Näissä ei sinänsä mielestäni ole mitään vikaa ja itsekin sorrun myös tällaisten jakamiseen, mutta kuinka moni oikeasti pohtii miksi naistenpäivää vietetään?
Naistenpäivä on kansainvälinen vuosipäivä jota on vietetty jo 1900- luvulta lähtien. Alkuperäisenä ajatuksena on ollut, että miehet juhlistavat tänä päivänä äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita naisia sekä naisten saavutuksia. Vuonna 1975 juhlistettiin kansainvälistä naisten vuotta, jolloin Yhdistyneet kansakunnat vahvistivat naistenpäivän ja sai samalla nimen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.
Kansainvälisen naistenpäivän juuret ulottuvat kuitenkin vielä pidemmälle historiaan. Viitteitä löytyy, että ”naistenpäivää” on jo vietetty Amerikassa jo 1800 – luvun loppupuolella. 1911 on vietetty ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää, sillä tuolloin Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin erilaisiin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista sekä miestä. Nämä naisten ja miehet vaativat mm. naisille äänioikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen, työoikeutta sekä työsyrjinnän lopettamista.
Suomessa naisten tasa-arvoisuus on suhteellisen hyvällä malilla, vaikka parannettavaa löytyy edelleen. Isoimpia asioita on perhevapaauudistus, joka täytyy saada vietyä lävitse. Ei voida kuitenkaan lähtökohtaisesti ajatella, että uudistuksen tekeminen ei saisi maksaa mitään. RKP:n esittelemä 6 + 6 + 6 malli on todella hyvä. Äidin rooli on tärkeä, mutta nyky-yhteiskunnassa täytyy löytyä joustavammat mahdollisuudet äitiyden sekä uran yhdistämiseen ja lisäksi meidän tulisi muistaa isienoikeudet. Tämän lisäksi meidän tulee ottaa huomioon erilaiset perhemuodot ja -yhdistelmät. Kaiken lisäksi työelämässä meillä vallitsee edelleen eriarvoisuutta palkkatilastoissa. Samasta työstä miehelle maksetaan edelleen useimmilla toimialoilla enemmän kuin naiselle. Tämä on mielestäni todella väärin.
Maailmalla naisten ja miesten eriarvoisuus on yhä todella voimakasta ja valitettavasti naisiin kohdistuu suunnaton määrä erilaista syrjintää ja nimenomaan heidän sukupuolensa vuoksi. Valitettavasti monissa maissa lainsäädännön kehittyminen on ollut todella epätasaista ja tämän lisäksi monessa maassa yhteiskunnalliset ja kulttuuriset käytännöt sallivat eriarvoisen kohtelun.
Maailman naisista 35 % on kokenut joko fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa.
Yli 64 miljoonaa tyttöä on avioitunut alaikäisenä, osa vasten tahtoaan.
Yli puolet ihmiskaupan uhreista on tyttöjä ja naisia, heistä valtaosa päätyy seksi- tai pakkotyöhön.
Maailmanlaajuisesti naisten palkka on yhä 60-80% miesten vastaavista tuloista, naiset myös tekevät huomattavan osan kaikesta palkattomasta työstä.
Noin 70 % maailman köyhistä on naisia.
Maailman omaisuudenhaltijoista naisia on vain 1 prosentti.
Kolme neljästä maailman lukutaidottomasta on naisia.
Vain joka viides maailman parlamentaarikoista on nainen.(http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/ihmisoikeudet/naisten-oikeudet)
Töitä tasa-arvon eteen on tehtävä
Tasa-arvoisuuden puolesta täytyy olla valmis tekemään töitä ja itse näen, että tämä on myös yksi niistä asioista joita itse haluaisin tässä yhteiskunnassa edistää. Haluaisin nähdä, että meillä olisi huomattavasti enemmän naisia johtavissa asemissa niin yksityisellä, julkisella kuin kolmannella sektorilla. Haluaisin myös nähdä rajojen rikkoutuvan ja enää työmarkkinoilla ei olisi naisten – ja miesten aloja, vaan kaikilla olisi samat mahdollisuudet työnharjoittamiseen. Toki, jossakin tapaukissa voi tulla fyysinen voima vastaan, mutta mikään ei ole tässä maailmassa mahdotonta. Minulle on opetettu, että on oikeus uskoa ja tavoitella unelmiansa, siitä huolimatta että olen nainen. Mikäli oma 4 vuotias tyttöni ilmoittaa, että hänestä tulee esim. seuraava Kimi Räikkönen, niin en minä häntä estä tavoittelemasta unelmaansa. Meillä vanhemmilla, aikuisilla on todella iso vastuu siitä mihin suuntaan muokkaamme tulevaisuutta ja miten edistämme tasa-arvoisuutta.
En itse vanhempana ikinä halua seistä lapsieni unelmien tiellä, päinvastoin kannustan tavoittelemaan ”kuuta taivaalta”, jos siltä tuntuu. Ainoa mistä muistutan, että unelmien eteen täytyy tehdä töitä ja tämä koskee kaikkia, sukupuolesta riippumatta.
Muistetaan siis arvon naiset arvostaa itseämme ja uskalletaan vaatia enemmän. Me kaikki olemme yhtä tärkeitä ja meillä jokaisella on tärkeä osa tätä yhteiskuntaa. Naistenpäivä ei siis ole kerran vuodessa, vaan jokaisena päivänä. Pidetään kaikki tämä mielessämme ja toimitaan jokainen sen mukaan, niin arjessa kuin päätöstenteossa.
Hyvää naistenpäivää!
Glad kvinnodag!